Hyvinvointinurkka

Lokakuun loppua mennään ja marraskuu kolistelee jo porstuassa. Ei aikaakaan kun porstuassa kolistelee tuo lasten toiveiden tuoja, joulupukki.

Joulu on tulossa, kuten joka vuosi. Toisille se tarkoittaa konkreettista vuoden loppumista, työelämässä kvarttaalin päättämistä, toisille mahdotonta pikkujoulukautta, stressiä, lahjojen hankkimista, kiirettä, säätöä,”jouluhulinaa” kun kaupat laittavat marraskuun alussa joulukoristeet ikkunaan, myyjät eivät enää joulukuun ensimmäisellä viikolla kestä kuunella yhtään joululaulua. Ja entä sitten ne joiden on raahauduttava vielä jouluaattonakin töihin muutaman matti-myöhäsen takia. Kuusenjalkoja, joo, kyllä täältä varmaan yksi löytyy.

Haluaisin julistaa joulurauhan jo nyt. Miksi hönytä? Mistä oikeasti tämä hoppu? Markkinavoimat tietenkin pakottavat myymälöiden kokoamaan rivinsä ja aloittamaan markkinointinsa joulusta aina vain aiemmin, mutta kuka käskee lukemaan mainoksia? Ok, on hieman vaikea niitä vältellä, mutta on hyvä oppia sulkemaan silmänsä ja korvansa sellaiselta mikä ei tunnu ajankohtaiselta. Kyllä sitä sitten joulukuussa ehtii. Ja jos tässä vaiheessa on pakko aloittaa jouluvalmistelujen teko, niin toivon, että sillä tarkoitetaan itse tehtyjen joululahjojen askartelua tai leivonnaisia, laatikoita yms. pakkaseen. Pehmeät paketit voi tuntua tylsiltä, mutta kyllä niitä sukkia, pipoja, kaulaliinoja ja muita itse näprättyjä arvostetaan jossakin vaiheessa.

Entäs sitten pöydän antimet? Nyt haluaisin puhua ainoastaan siitä oikeasta joulupöydästä, joka tarjoillaan siinä 24.-25.12. hujakoilla,  mutta valitettavasti johtuen pikkujoulukaudesta (joka jonkin mittapuun mukaan alkaa marraskuun viimeinen viikonloppu, mutta ainakin itselleni kutsu on tullut jo 11.11. pikkujouluihin) joka näyttää vain ajallisesti venyvän ja paukkuvan. Emmehän saa unohtaa esim. ravintolahenkilökuntia, jotka usein juhlistaa pikkujoulujansa vasta tammikuussa. Ennen joulua kun ei ehdi kun muut juhlii…

Moni valittaa, että “joulun ja uuden vuoden välillä tuli taas kiloja”. Milloin?  Tarkoitatko sitä viikon mittaista ajanjaksoa? Niin, totta, kyllä siinäkin ehtii saamaan pari kiloa, mutta onko ne sittenkin vain nestettä? Nopeasti tulleet kilot useinkin lähtee nopeasti. Jos mitään muuta emme ole menneisyydestä omineet, niin olemme antaneet itsellemme luvan herkutella jouluna. Jouluhan oli se juhla, kun jos muuten ei herkkuja ruokapöydässä nähty vaan tyydyttiin puuroon, leipään yms. normaaleihin aterioihin, niin viimeistään sitten jouluna lahdattiin se syöttöporsas, emännät teki pöytään laatikoita niistä aineksista mitä oli saatavilla. Mitä on nykypäivänä? Suklaata sen seitsemää sorttia (jokaiselle jotakin), makeisia, glögiä, kaikkea hyvää (ja valitettavasti epäterveellistä) vedetään kaksin käsin, nyt kun kerrankin saa ihan luvan kanssa. Valitettavasti arjen tullen ei se herkuttelu mihinkään poistu. Toiset toki tekee uuden vuonna lupauksen, että tammikuussa loppuu (ja toisilla se oikeasti pitää, mutta kuinkahan moni toistaa tuon lupauksen joka ikinen vuosi eikä mikään muutu?). Totta kai pitää välillä herkutella. Ottaa ihan rennosti ja unohtaa kaiken maailman ravintosuositukset, mutta tuo pätee ainoastaan siinä tapauksessa, että niitä ravintosuosituksia noudatetaan arkena. Jos elämä on yhtä herkuttelua (tai pahempaa, ei edes mietitä millä ruokitaan itseämme) niin silloin meille joulunkin herkuttelu on vain yksi huono (teko-)syy jatkaa valitulla linjalla.

Olisikin ensi sijaisen tärkeää huolehtia, että niitä kiloja ei tulisi lisää uudenvuoden ja joulun välillä niin sitten jouluna voisi ottaa sen seitsemän päivää ihan rennosti. Eikä kukaan käske ylisyöpöttelemään silloinkaan. Kyseessä on kuitenkin valinnat. Mitä laitetaan joulupöytään ja mitä sieltä valitaan. Kaikkea pystyy syömään, tärkeintä on kiinnittää huomiota annoskokoon. Kuten jokaisen aterioinnin yhteydessä.

Ja oletteko koskaan miettinyt miksi toisilla on niin kamalat paineet laittaa se “täydellinen joulu”? Eiköhän se johdu hyvin pitkälle siitä, että otat minkä tahansa lehden käteen löytyy sieltä se “täydellinen” perhe, “täydellisen” joulupöydän ympäröimänä, hymyillen ja iloiten. Ajatus tuosta medioiden ja markkinamiesten/-naisten kehittelemästä kuvaelmasta johtaa tilanteeseen, että kovin moni kuvittelee saavuttavansa sen kadoksissa olevan joulunmielen kun järjestää kaikki yhtä nätiksi kuin siinä lehden kiiltokuvassa. Valitettavasti joulumieli ei tule ostamalla vaan jostakin muusta.

Näiden sanojen siivettäminä voidaan ottaa marraskuu vastaan ja palataan jouluaiheeseen hieman myöhemmin *<:)=